Katson avaruuteen ja annan ajatusteni kuivien lehtien pudota/ ruumiini liekehtiessä palaan täydellisimpään hiljaisuuteen/ jonka mustuuden takaa loistaa tuohusten valo/ pudonneen tähden temppelissä syvällä ihmisessä//
Takanani monissa muodoissa kuljetut elämät/ edessäni ajattomuuden sanaton, viimein käsitetty mysteerio/ ymmärtäen ruusujen kietoman käännetyn ristin salaisuuden/ olen viimein päättänyt etsintäni, palaten pimeyteen joka oli matkojeni alku//
Hengittäen Häntä me palamme fasadimaailman takana/ ikuisina, osallistuen monimuotoiseen leikkiin jota kutsutaan/ valon ja varjon, elämän ja kuoleman, hyvän ja pahan taisteluksi/ kaukana se narrin todellisuus jossa orjiksi syntyneet hallitsevat//
Ja katso, luideni varaan pingotettu salaisuuksien pergamentti/ vanhaikäinen liha ja Arkonttien loihtima elimistön outo koneisto/ ovat ainoastaan labyrintti ulkopinta, temppelin esipiha/ ikuisen matkantekijän yllä loistaa Azazelin Tähti//
Comments (0)