Poikanen olin kun kutsun mä sain
Käydä kotoani rintamalle
Äiti ei itkenyt, totesi vain
Muista pukea lämmintä alle
Ja me marssimme, tanssimme, kaaduimmekin
Mutta nousimme isänmaasta
Minä iltaruskossa ikäni näin
Miltä tuntuikaan se sotilaasta
Vapaaehtoisten jonossa seisoen
Sain kokardin käteeni viimein
Ikääni vuoden kaks lisäten
Hinkuu sankaritekoihin kiirein
Taakse poistu ja asento, olalle vie
Käskyt seuraavana Jumalasta
Ja kun ruotu on suora ja leveä tie
Miltä tuntuikaan se sotilaasta
Minä havahduin muotoon ja toverit näin
Saaneen sirpaleenkääntyjä kaulaan
Nyt hän kaskeaa kantoja altapäin
Mitä hänelle voisikaan laulaa
Ehkä mudasta nurmesta haudoistakin
Vaiko lämmistä kodikkaasta
Mut vaik äitiä huusin, ei hän saapunutkaan
Minä sarkana makaan myös kynnösmaan
Jossa jäljellä ei kiveä kantoakaan
Eikä nimiämme muista ainoakaan
Miltä tuntuukaan sotilaasta
Comments (0)